Jooga on ihan kiva tapa aloittaa aamu aamukuudelta. Olin odottanut pääseväni jonkun paikallisen joogagurun opetukseen. Hän oli ehkä sairaana, ja joku nuori aussiainen tuurasi. Ei hänkään huono ollut. Aussiaksentissa on jotain, mikä vetoaa minuun, muun muassa se, että siitä saa paljon paremmin selvää kuin intian-englannista.
(Tuon kuvassa korokkeella risti-istuvan miehen tarkoitus ei selvinnyt minulle. Hän vain istui siinä.)
Joogan jälkeen aamu jatkuu meditaatio-opetuksella. Meditaatio-opettajamme oli kai britti. Hänen mukaansa tässä meditaatiossa pyritään pääsemään kosketuksiin meidän todellisen minämme kanssa. Opettajamme mukaan kaikki epämukavuus johtuu egostamme ja siitä, että annamme ympäristömme häiritä meitä. Todellisessa minässämme on täydellinen rauha ja tyyneys, jonka koemme kun pääsemme yhteyteen syvimmän itsemme kanssa. Uskoisko tuota.
Tunti on pitkä aika istua paikallaan ja hokea mielessään omm nama shivayaaa. Ajatus harhailee, selkää särkee, palelee. Ja juuri kun luulet pääseväsi lähelle sisäistä rauhaasi, mahasi alkaa vaatia huomiota, muiltakin huoneessaolijoilta.
Se jokin, mikä noiden länsimaisten, lomaparrakkaiden, rastapäisten säkkiinpukeutujien silmistä loistaa, jää minulta saavuttamatta. Kolme päivää ei kai riitä. Ei auta, matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti