Harmi ettei se Delhin-kuski puhu juuri sanaakaan englantia. Sitä ei tässä maassa mielletä esteeksi työskennellä länsimaisten palveluksessa.
"Where are we now", kysyn kuljettajalta.
"Yes", tämän vastaa.
"Ok..? Where are we going?" kysyn ja näytän karttaa helpottaakseni kommunikaatiota.
"Yes."
"What... place.... next?"
"Yes."
"Ok, just drive somewhere."
Näemme enemmän kuin olisimme nähneet omin päin kiertelemällä. Käymme Red Fortilla, ajamme parlamenttitalon ohi, käymme hindutemppelissä kumartamassa jotain pyhää ja saamme siitä hyvästä punaiset täplät otsaamme.
Käymme Gandhi-museossa, Delhin ehkä puhtaimmassa ja levollisimmassa paikassa, jonka rauhaa vartioidaan tuliasein.
Hinduilla on muuten sympaattinen hakaristilogo. Ajattelin tatuoida sellaisen kyynärvarteeni merkiksi monikulttuurisesta maailmankuvastani. Mitäs sanotte?
Kun tärkeimmät nähtävyydet on nähty, päätämme vapauttaa kuskimme jäämällä kyydistä. Sen selittäminen kuskille ei onnistukaan noin vain. Vielä muutama kilometri ajetaan turhaan ennen kuin stop-sanan, elekielen ja tipin avulla saamme hänet käsittämään, että kierros on ohi.
Illalla syömme hyvin ja halvalla. Nautimme mainiosta Kingfisher-oluesta ja ystävällisestä palvelusta. Tavaroiden ja palveluiden tyrkytys ei ollut ollenkaan niin runsasta ja aggressiivista kuin olimme odottaneet. Savusumukin on hälventynyt. Mutta ei näistä sen enempää tässä blogissa.
Illalla syömme hyvin ja halvalla. Nautimme mainiosta Kingfisher-oluesta ja ystävällisestä palvelusta. Tavaroiden ja palveluiden tyrkytys ei ollut ollenkaan niin runsasta ja aggressiivista kuin olimme odottaneet. Savusumukin on hälventynyt. Mutta ei näistä sen enempää tässä blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti