Kaatopaikka nimeltä Delhi

Yllätyn, kun pyörät rysähtävät kiitorataan. Luulin olevani vielä korkealla pilvissä, sillä ikkunasta näkyi pelkkää valkoista. Savusumu tarjoaa korkeintaan 200 metrin näkyvyyden.

Passijonossa katselen etäämmällä seisovaa intialaisen näköistä miestä, joka läpikäy paperipinoa ja heittää tarpeettomat paperit lattialle, vaikka roskakori on kahden metrin päässä. Tapaus kuvaa delhiläisten suhdetta ympäristöönsä.

Roskat pilaavat katukuvan ja saasteet sumentavat maiseman.

Päivän päätteeksi vaatteemme ja ihomme haisevat savulle. Hotellihuoneen ikkunasta vetää, lisää sitä savua. Nukkuminen on vaikeaa tässä päätäsärkevässä käryssä. Muistelen lukeneeni tilastoista, joiden mukaan oleskelu maailman saastuneimmissa kaupungeissa vastaa niin tai näin monen tupakan polttamista päivässä. Jonkin tiedotusvälineen mukaan Delhi on maailman 10. saastunein kaupunki, toisen mukaan neljänneksi saastunein.

Säälin kulkukoiria, lehmiä ja ihmisiä, jotka vastoin omaa tahtoaan viettävät koko elämänsä näiden jätekasojen keskellä, tässä valtavassa pakokaasupilvessä.

Minä ja kumppanini vietämme Delhissä kaksi päivää. Sitten matkamme jatkuu Rishikeshiin, kuulemma puhtaampaan ja rauhallisempaan kaupunkiin Pohjois-Intiassa.