Intialaisista sanotaan, että he jos he eivät tiedä jotain, he esittävät tietävänsä. Olkoonkin että alueelliset luonneanalyysit (savolaiset ovat kieroja, italialaiset temperamenttisia ja ruotsalaiset homoja) ovat turhia ja typeriä, Agran kaupunki kuitenkin tarjosi sanonnalle pari vahvistusta.
Eksyimme etsiessämme ravintola Pinch of Spicea, jota oli kehuttu Tripadvisorissa. Pysäytimme moporiksan ja kysyimme, tietääkö kuski, missä on Pinch of Spice. Kuski ilmoitti tietävänsä. Sovimme hinnan. Pian näimme, ettei kuski todellakaan tiedä. Hän hidasti jokaisen ravintolan kohdalla, pälyili ympärilleen, soitteli kännykällä ohjeita, pyysi meitä kirjoittamaan paikan nimen ylös, pysähtyi kolme kertaa kysymään muilta neuvoa ja teki yhden u-käännöksen.
Epävarma nuorimies herätti meissä myötätuntoa. Yritimme jutella kiireettömällä äänensävyllä, joka rauhoittaisi häntä. Kun lopulta pääsimme perille, maksoimme vähän suuremman summan kuin oli sovittu.
Pinch of Spice oli siisti ja viihtyisä, tarjoilu ammattimaista ja ruoka hyvää.
Kuskimme oli (pyytämättä) odottanut meitä ravintolan pihassa koko ruokailun ajan. Kieltäydyimme kyydistä, koska hotelli oli kävelymatkan päässä. Nuorimies näytti lannistuneelta. Harmitti.
Melkein hotellimme kohdalla polkupyöräriksakuski tarjosi kyytiä. Sanoin, ettemme enää tarvitse kyytiä, koska hotellimme on tässä, "our hotel is here".
"Yes, yes, Hotel Ishere", kuski sanoi asiantuntevaan sävyyn ja viittoi meitä hyppäämään kyytiin. Nyt kaduttaa, ettemme hypänneet. Olisin halunnut nähdä, mistä kuskin tuntema Hotel Ishere olisi löytynyt. Kuinka kauan ja mistä hän olisi etsinyt?
Ilmiö ei ole vain intialainen. Balilla eräs kaupustelija kysyi kerran K:lta, mistä tämä on kotoisin.
"Koeta arvata", K sanoi ( "try to guess").
"Aaaaa, Traitygez, very nice place", kaupustelija hihkui.
Kun tarkemmin mietin, tunnistan itsessänikin taipumuksen salailla tietämättömyyttäni silloin, kun sen paljastuminen johtaisi epämieluisaan lopputulokseen. Hiljattain minulle tarjottiin luentokeikkaa aiheesta, joka kyllä liittyi alaani mutta josta en tiennyt juurikaan. Olisin voinut jalosti nimetä kollegan, jota kannattaa minun sijastani pyytää, koska hän on erikoistunut tällaisiin asioihin.
Luentopalkkio kiinnosti, eikä minulla ollut sillä hetkellä muita töitä ruuhkaksi asti. Ilmoitin kysyjälle rempseästi, että homma hanskassa. Sitten aloin päntätä tietoa, jota tarvitsisin selvitäkseni luennosta edes välttävästi.
Vakituisissa työsuhteissa työskentelevillä ei ehkä ole näitä ongelmia, joihin minä, yrittäjä-freelancer, ja intialaiset riksakuskit törmäävät. Jos palkka juoksee kun itse vain istuu, hankalat hommat on varaa delegoida muille. Mutta työsuhdetta edeltäneessä työhaastattelussa useimmat meistä ovat liioitelleet taitojaan ja taipumuksiaan. Samoin on toimittu jokaisilla ensitreffeillä ja jokaisissa eduskuntavaaleissa läpi historian.
Nisäkäs valehtelee ja teeskentelee saadakseen haluamansa. Sitten otetaan selvää ja treenataan, jotta ylimitoitettu lupaus voitaisiin lunastaa.
Sain esityksestäni jälkeenpäin palautetta luennon tilaajalta ja muutamalta kuulijalta. Se kaikki oli hyvin myönteistä.
Blogin seuraavassa merkinnässä kaivaudumme syvemmälle kusetusten maailmaan.
Eksyimme etsiessämme ravintola Pinch of Spicea, jota oli kehuttu Tripadvisorissa. Pysäytimme moporiksan ja kysyimme, tietääkö kuski, missä on Pinch of Spice. Kuski ilmoitti tietävänsä. Sovimme hinnan. Pian näimme, ettei kuski todellakaan tiedä. Hän hidasti jokaisen ravintolan kohdalla, pälyili ympärilleen, soitteli kännykällä ohjeita, pyysi meitä kirjoittamaan paikan nimen ylös, pysähtyi kolme kertaa kysymään muilta neuvoa ja teki yhden u-käännöksen.
Epävarma nuorimies herätti meissä myötätuntoa. Yritimme jutella kiireettömällä äänensävyllä, joka rauhoittaisi häntä. Kun lopulta pääsimme perille, maksoimme vähän suuremman summan kuin oli sovittu.
Pinch of Spice oli siisti ja viihtyisä, tarjoilu ammattimaista ja ruoka hyvää.
Kuskimme oli (pyytämättä) odottanut meitä ravintolan pihassa koko ruokailun ajan. Kieltäydyimme kyydistä, koska hotelli oli kävelymatkan päässä. Nuorimies näytti lannistuneelta. Harmitti.
Melkein hotellimme kohdalla polkupyöräriksakuski tarjosi kyytiä. Sanoin, ettemme enää tarvitse kyytiä, koska hotellimme on tässä, "our hotel is here".
"Yes, yes, Hotel Ishere", kuski sanoi asiantuntevaan sävyyn ja viittoi meitä hyppäämään kyytiin. Nyt kaduttaa, ettemme hypänneet. Olisin halunnut nähdä, mistä kuskin tuntema Hotel Ishere olisi löytynyt. Kuinka kauan ja mistä hän olisi etsinyt?
Ilmiö ei ole vain intialainen. Balilla eräs kaupustelija kysyi kerran K:lta, mistä tämä on kotoisin.
"Koeta arvata", K sanoi ( "try to guess").
"Aaaaa, Traitygez, very nice place", kaupustelija hihkui.
Kun tarkemmin mietin, tunnistan itsessänikin taipumuksen salailla tietämättömyyttäni silloin, kun sen paljastuminen johtaisi epämieluisaan lopputulokseen. Hiljattain minulle tarjottiin luentokeikkaa aiheesta, joka kyllä liittyi alaani mutta josta en tiennyt juurikaan. Olisin voinut jalosti nimetä kollegan, jota kannattaa minun sijastani pyytää, koska hän on erikoistunut tällaisiin asioihin.
Luentopalkkio kiinnosti, eikä minulla ollut sillä hetkellä muita töitä ruuhkaksi asti. Ilmoitin kysyjälle rempseästi, että homma hanskassa. Sitten aloin päntätä tietoa, jota tarvitsisin selvitäkseni luennosta edes välttävästi.
Vakituisissa työsuhteissa työskentelevillä ei ehkä ole näitä ongelmia, joihin minä, yrittäjä-freelancer, ja intialaiset riksakuskit törmäävät. Jos palkka juoksee kun itse vain istuu, hankalat hommat on varaa delegoida muille. Mutta työsuhdetta edeltäneessä työhaastattelussa useimmat meistä ovat liioitelleet taitojaan ja taipumuksiaan. Samoin on toimittu jokaisilla ensitreffeillä ja jokaisissa eduskuntavaaleissa läpi historian.
Nisäkäs valehtelee ja teeskentelee saadakseen haluamansa. Sitten otetaan selvää ja treenataan, jotta ylimitoitettu lupaus voitaisiin lunastaa.
Sain esityksestäni jälkeenpäin palautetta luennon tilaajalta ja muutamalta kuulijalta. Se kaikki oli hyvin myönteistä.
Blogin seuraavassa merkinnässä kaivaudumme syvemmälle kusetusten maailmaan.
Kuvassa se näkemisen arvoinen asia Agrassa.